| Oravatonni | Mynärastit | Satarastit | Harjoituspaketit | Harjoituspäiväkirja | IRMA     |      MS Parma |

MS-52

Mynämäen suunnistajat -52 ry

Historiikki

Lähteet : Torsten Silvolan toimittama seuran 50-vuotishistoriikki, Marketta Jokilan toimittama seuran 40-vuotishistoriikki, Jamo Jokila

Mynämäellä annettiin suunnistusopastusta ja pidettiin kilpailuja 1930-luvulla suojeluskunnan poikaosastossa. Suunnistusta harrastettiin tuolloin 1906 perustetun urheiluseuran, Mynämäen Iskun nimissä. Rahoitusongelmien vuoksi 50-luvun alussa kypsyi kuitenkin päätös suunnistukseen erikoistuneen seuran perustamisesta. Niinpä 29.1.1952 perustettiin Mynämäen Suunnistajat -52.

Seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Antti Laaksonen, sihteeriksi Into Jokila ja hallitukseen Hannes Loponen, Antti Keskitalo, Veikko Ukkonen, Toivo Nikula ja Pentti Lempinen. Hallitus kokoontui heti 5.2.1952 ja valitsi huvitoimikunnan huolehtimaan taloudesta, iltamista ja tansseista. Samalla aloitettiin tanssipaviljongin suunnittelu yhdessä kolmen muun Mynämäen yhdistyksen kanssa Kivistönmäkeen. Perustamisvuonna järjestettiin 18 jäsentenväliset kilpailut, yhdet kansalliset ja osallistuttiin 15 piirin tai kansallisiin suunnistuskilpailuihin joista saavutuksina mm. A-sarjan ylivoimainen viestivoitto PM-kilpailuissa joukkueella Hannes Loponen, Into Jokila ja Antti Laaksonen.

Juoksuvoimaa saatiin tuolloin työssä ja työmatkoilla. Hannes Loponen kertoi kulkevansa hevosen perässä pellolla ja metsätyömatkoilla 15 kilometrin päähän Luhtaan sorateitä vaihteettomalla polkupyörällä. Autoja ei tuolloin yleisesti ollut käytössä. Mynämäen Kivikylässä järjestettäviin seuran harjoituksiin mentiin Antti Keskitalon traktorin peräkärryissä pahnojen päällä. Kauempana järjestettäviin kilpailuihin päästiin seuran alkuaikoina kuorma-auton lavalle kyhätyn pahvikuomun suojassa. Into suunnistamaan oli kuitenkin kova ja sillä oli jo vaikutusta maatilan töiden järjestelyihinkin. Mm. Antti Keskitaloa vaadittiin järjestämään emakon porsiminen siten että 10Milaan päästään parhaalla mahdollisella kokoonpanolla. Hannes Loponen oli vakuuttavassa kunnossa. Hän voitti eräänä kesänä peräkkäin 7 kansalliset ja tuli Varsinais-Suomen piirin I-luokan suunnistajaksi.

Jo alusta alkaen huomattiin nuorisotyön osuus seuratyön jatkuvuuden takaajana ja nuorisotyö otettiinkin heti yhdeksi tärkeimmäksi osa-alueeksi. Nuorille järjesttiin harjoitusleirejä, joista ensimmäiset olivat Naantalissa. Koulutettiin myös ratamestareita. Tästä esimerkkinä Into Jokila voitti ratamestarikilpailun piirinmestaruuden 1954 ja ratamestarikilpailun kiertopalkinto tuli seuralle viitenä vuotena peräkkäin. MS-52 sijoittui hyvin myös Jukolan viestissä, jossa oltiin 128 seuran joukossa sijalla 9. Henkilökohtaisissa kilpailuissa Veikko Ukkonen vei voiton tunturisuunnistuksessa ja Hannes Loponen voitti sekä H35:n että yleisen sarjan piirinmestaruudet. Hänet nimitettiin myös Mynämäen vuoden urheilijaksi 1954.

1958 järjestettiin ensimmäiset vaativammat kilpailut, nuorten ja ikämiesten SM-viestit. Vihdoin vuonna 1959 valmistui paviljonki Mynämäkeen ja tanssien järjestäminen saattoi alkaa. Huomattiin myös tarve saada parempia karttoja, koska vanhat venäläiset 1:42000 mittakaavan mustavalkoiset topografikartat toimivat vain matka- ja suuntamenetelmää käyttämällä. Mynämäen kunta avusti seuraa tuolloin 60000 markan kartta-avustuksella ja näin saatiin tehtyä seuran omin voimin 5 x 2 kilometrin kartta. Työtunteja kartan valmistukseen kului arvion mukaan vähintään 500. Karttarahaa saatiin myös 1961 opetusministeriöltä Kivijärven kartan parantamiseksi. Kartan valmistuttua voitiin aloittaa nuorisoleirit Kivijärvellä 1963.

60-luvun alussa kilpailu suunnistuskilpailuissa koveni ja tuli tarve ottaa käyttöön viikoittaiset yhteislenkit joiden jälkeen saunottin vuorotellen jonkun saunassa. Myös hiihto oli tärkeää kunnonkohotustapa. 1969 täydennettiin Hirvijärven kartta SM-viestejä varten ja samalla kehitettiin kartan valmistusmenetelmää.

1970 valmistui ensimmäinen alusta asti itse tehty seuran oma kartta Nousiaisten Paijulaan. 1972 luotiin myös Tursunperän, nykyisen urheilukeskuksen maastoihin kiintorastiverkosto. 70-luvulla kehitettiin edelleen ratamestari- ja valmennustaitoja seuran sisällä ja muualta Suomesta saadun koulutuksen avulla. Seura järjesti yhteisiä taitoharjoituksia kahdesti viikossa. Perustettiin seuran sisällä myös neljä erillistä työryhmää (kilpailu-, koulutus-, kunto ja yleisjohtoryhmä) toimintaa tehostamaan. Aloitettiin myös kesäkaudella järjestettävien Mynärastien järjestäminen. 70-luvun puolivälin tienoilla alkoi Jarmo ”Jamo” Jokila saada lisää vastuuta seuran valmennuksessa ja harjoitteiden järjestämisessä. 1975 seuran harjoituksiin karkasi kotoaan myös muuan Eija Koskivaara. Vielä 1976 seura järjesti SM-yön Patoniitun kartalla.

1980 Jamo Jokilasta tuli jo seuran ensimmäinen valioluokan ratamestari ja hänen ratansa kelpasivat myös koulutusmateriaaliksi muualla Suomessa. MS-52:n viitoittamana nuorten suunnistuskoulutuksen ”oravapolkukoulut” yleistyivät koko maassa. 1981 voitti seuran lupaava juniori Vesa Mäkipää kultaa SM-yössä. 1985 vahvan oravapolkutoiminnan ansiosta päästiin osallistumaan myös nuorten 10Milaan, 25Mannaan ja Smålandskavleniin. 1986 seura järjesti hiihtosuunnistuksen (!) SM-kilpailut ja samana vuonna Jamon ideoimana ensimmäisen kerran kansallisen suunnistuskilpailun Oravatonnin. Nuorten radoissa onnistuttiin Oravatonnissa niin hyvin että SSL totesi radat nuorisosuunnistuksen malliradoiksi ja teki kilpailuista opetusvideon.

1993 seura nousi ensimmäisen kerran Nuorten Jukolan palkintopallille, sijalle 7 Paraisilla. Nuorten Jukolan järjestelyvastuu myönnettiin seuralle ensimmäisen kerran 1996 Mynämäen urheilukeskuksen maastoihin. Samana vuonna SSL myönsi Jamolle kultaisen ratamestariplaketin SM-tason kilpailujen ratamestaroinnista ja valvonnasta. Vahva juniorityö kantoi hedelmää vielä vuosikymmenen lopussa kun Mikko Heikelä ja Johanna Seppinen (nyk.Pietilä) ottivat 1999 mitalit henkilökohtaisilla matkoilla nuorten MM-kisoista. Samana vuonna aloitettiin yhteistyö Liedon Parman suunnistusjaoston kanssa yhdistämällä miesten edustussuunnistajat yhteisen seuran, MS Parman nimiin. 90-luvun lopussa lanseerattiin uusi elektroninen leimausjärjestelmä, Emit, jonka kouluttajana toiminut seuramme jäsen Timo ”Kokkens” Kokko valittiin vuoden suunnistushenkilöksi vuonna 2000.

2000-luvun alussa seuran juniorimenestys oli vielä huipussaan ja seura vei nimiinsä valtakunnallisen Nuori Suunta -seurakilpailun voiton ja vuonna 2003 Suunnistusliitto nimesi Mynämäen Suunnistajat vuoden seuraksi. 2004 suunnistajien kokoaminen Liedon Parman kanssa samaan edustusseuraan laajeni ja aloitettiin kilpailu kaikissa sarjoissa MS Parman nimissä. Jo vuonna 2006 laajentunut yhteistyö näkyi SM-tilastoissakin kun MS Parma oli Suomen menestynein suunnistusseura SM-kilpailujen menestyksellä mitattuna ja valittiin vuoden kasvattajaseuraksi. 2000-luvun menestyneimmät Myssiläiset ovat olleet Antti Vainio ja Eero-Matti Vainio useilla juniorien hiihtosuunnistuksen ja pyöräsuunnistuksen MM-mitaleillaan. Antin mitalit ovat 2009-kisoista (pyöräsuunnistuksen kulta ja hopea) ja hiihtosuunnistuksen MM-pronssi 2010. Eero-Matin kovimmat nuorten sarjojen meriitit ovat kaksi pronssia 2011 pyöräsuunnistuksen MM-kilpailuista.

Lähihistoriasta mainittakoon vielä että 2012 Suomen Suunnistusliitto palkitsi Jamo Jokilan vuoden ratamestarina hyvin onnistuneiden Nuorten Jukolan ratamestarina.