| Oravatonni | Mynärastit | Satarastit | Harjoituspaketit | Harjoituspäiväkirja | IRMA     |      MS Parma |

MS-52

Mynämäen suunnistajat -52 ry

Ratamestarien ajatuksia

Oravatonnin ja Viestiliigan finaalin maastossa on suunnistettu jo vuosikymmeniä. 40 vuotta sitten SM-erikoispitkä sai lisäaluetta kartan itäpuolella olevasta Kangenmiekan suoalueesta saarekkeineen. Muutama vuosi sitten FIN5:n pari osakilpailua oli samassa kilpailukeskuksessa ja viimeksi kai joku vuosi sitten Kevätyönviesti kahlattiin syvässä lumessa.

Maasto oli vajaa kuukausi sitten vielä hyvässä kunnossa. Rastipukkien rakentajalle riitti ihmetystä, kun törmäsi  moottorisaha kourassa liikkeellä olleisiin metsureihin. Oli sovittu, että toimenpide 50 hehtaarin alueella keskellä karttaa  alkaa  7.10. jälkeen, mutta nyt ajoitus oli pettänyt kuukaudella.

Onneksi toiminta oli rajoittunut alispuiden harvennukseen. Peeter Pihlille tuo aiheutti lisätyötä kartan päivityksen suhteen. Mitään katastrofia ei aiheutunut jo valmiille radoille. Maaston keskellä olevan metsäautotien varressa molemmin puolin tietä ollut taimikko on nyt  pystyvihreä alue( pitkulaisen sydämen muotoinen, 200x300m), mitä  kannattanee reitinvalinnoissa välttää.

Viestiliigan fiinaali

Ratamestarina tavoitteenani on tarjota mahdollisimman kiva kisapäivä kaikille kilpailijoille.  Vauhdikasta mukavaa suunnistusta ja radat kunnon hajonnoilla odottavat unohtamatta kilpailukeskuksessa jännittäviä joukkuekavereita ja faneja.

Omasta mielestäni olen onnistunut niissä  kohtuullisen hyvin. Haluan uskoa, että parhaiten suunnistava ja hyvin juoksuvoimainen joukkue voittaa.

Maasto on erittäin perus varsinais-suomalainen suunnistusmaasto sen hyvässä mielessä. On hienoja avokallioita ja vaikeita rastipisteitä. Toki tiheämpiä ja huonokulkuisempia alueita on, mutta ne eivät pilaa suunnistuskokemusta, vaan tekevät siitä vielä mielenkiintoisemman.
Toivon kaikille hyvä kisaa ja älkää unohtako, että se on vaan urheilua!

Valpperin hiihtokeskus on rakentunut noin 35 metrin korkeuteen pellon tasosta nousevan Pyörvuoren ympärille. Nuorten SM-tason latu-uria lienee yhteensä seitsemisen kilometriä Lasten radat tukeutuvat vahvasti niihin ja tarjoavat myös muille jonkinlaisia reitinvalintamahdollisuuksia.

Viimeiselle rastille tulo on aikuisten sarjoissa  varsin jyrkkää rinnepolkua, jota alastulo vaatii varovaisuutta varsinkin sadekelillä. Sadan metrin matkalla laskua on lähes parikymmentä metriä. Nuorimmille on  helpompi vaihtoehto valita reitti.

Oravatonnin H/D15-80 -radat ovat selkeästi pitkänmatkan tyyppisiä. Niihin on mahdollisuuksien mukaan saatu myös pitempiä reitinvalintavälejä ja rytmitykseen mausteeksi lyhyitä välejä. H/D16-sarjoissa yleisö/TV-rasti oli tietyllä tapaa rajoittava tekijä ratasuunnittelussa, mutta tarjoaa kuitenkin ns. "arvokilpailun tunnelmaa" niin juoksijoille kuin yleisölle.

Lasten H/D14 ja alle radat nojautuvat selkeästi kuntorataverkoston alueelle. Nuorimmilla poiketaan urilta sivuun leimamaan, mutta väleillä on helppo hyödyntää kuntoratoja. 13-14-vuotiaat poikkeavat myös verkoston ulkopuolella. Varsinkin ratojen loppuosan alueella on runsaasti rasteja. Koodintarkistus on rasteilla vakiotoimenpide.

Peeter Pihl, Jarmo Jokila ja Mikko Määttä