| Oravatonni | Mynärastit | Satarastit | Harjoituspaketit | Harjoituspäiväkirja | IRMA     |      MS Parma |

MS-52

Mynämäen suunnistajat -52 ry

Jukka Liikari 4.5.1964-7.10.2013

Jukka Liikari on poissa keskuudestamme. Suruviesti tavoitti minut varhain Oravatonnin jälkeisenä tiistai-aamuna. Monitaitoinen suunnistusmies antoi lajille merkittävän suuren työpanoksen omissa yhteisöissään ja erityisesti SSL:n karttasihteerinä.

Jukka oli ottanut vastaan vielä Oravatonnin 2013 valvojan tehtävän, mutta joutui siitä kuitenkin luopumaan voimien ehtyessä. Läheisen ystävän Tomi Tasasen vierailtua Jukan luona Oravatonniviikolla Jukka esitti toiveen saada kisan jälkeen 16-sarjojen kartat itselleen. Tomi oli niitä heti maanantaina toimittamassa, Jukka ei niitä enää ollut vastaanottamassa.

Suunnistuksen kipinän Jukka sai suunnistuskurssilla, jota olin pitämässä Valpperin koululla, missä isä-Pekka toimi johtajana ja äiti-Raili opettajana. Valvoessani SM-(erikois)pitkän 1978 ratoja Valpperin-Kangenmiekan erämailla,  13-vuotias Jukka oli  mukana vieden minua rastilta rastille suunnistaen. Käytössä oli kartan ns. koepainos ja Jukka totesi aika pian, että kartta ja maasto eivät aina täsmää. Olin piirtänyt ruutuplokkiin korjauksia useimpien rastien ympäristöistä. Seuraavana päivänä selvisi, että painatuksessa kartan ruskea väri oli siirtynyt ratkaisevasti.

Jukka innostui suunnistuksesta niin, että lajin harrastaminen ei katkennut missään vaiheessa. Isä-Pekka on monesti ilmaissut tyytyväisyytensä siitä, että suunnistuksen alkeiskurssi toi Jukalle  hienon harrastuksen ja sen lisäksi johti myös mieleiseen ammattiin.

Jukasta kehittyi seuramme junioritoiminnassa taitava kilpasuunnistaja  ja luotettava viestinviejä aina Jukolan ykkösjoukkueeseen saakka. Seuratoiminassa hän oli aktiivinen, monitaitoinen ja luotettava vastuunkantaja kuuluen useita vuosia seuran johtokuntaan. Häneltä luontuivat niin seuralehden teko kuin suurtapahtumien tiedotusvastavan tehtävät, karttojen tekeminen kuin Kalevankierroksen ratamestaritehtävä. Hänen kädenjälkensä ovat lähtemättömästi näkyvissä monien tapahtumien logoissa. Hänen idearikkautensa oli ehtymätön.

Hänen toiminnan ansiosta FST teki Mynämäen Nuorten Jukola 1996:sta puolen tunnin mittaisen koosteen ja tämän vaikuttimena TV 1:n urheiluruutu antoi kahdeksan minuuttia aikaa lajille Pekka Oksalan toimittamana kisapäivän iltana.

Kulminaatiopisteeksi Jukan seuratyölle MS-52:ssa muodostui marraskuu 1998, kun seuran miehet lähtivät mukaan perustamaan MS Parmaa. Oma seura oli ollut Jukalle innoituksen lähde ja kaikki kaikessa, fuusio ei ollut enää sitä. Hän oli mielipiteissään usein aika ehdoton eikä hevillä myöskään mieltään muuttanut. Uuteen tilanteeseen sopeutuminen otti itseltänikin oman aikansa. Aito ystävyytemme säilyi kuitenkin katkeamattomana.

Vaikka Jukka ei ollut enää näkyvästi mukana MS-52:n toiminnassa, niin kaikesta huolimatta häneltä  sai apuja, neuvoja ja spontaaneja vihjeitä  seuratoimintaan liittyvien asioiden hoitamisessa.

SM-yö-021010-Liikari_071_yön magiaMinulle Jukan pyyteetön tuki on ollut korvaamattoman iso moninaisissa suunnistukseen liittyvissä toimissa kuin muutenkin.  Syksyllä 2010 Jukka ei vielä tiennyt sairaudestaan. Tarjosin hänelle VIP-passia SM-yökilpailuun 2010. Jukka pyysi saada lupaa kuvata yöllä ilman salamaa kisaa alueella, jossa hän voi samalla toimia rastien toimivuuden maastovalvojana. Suostuin heti ehdoitta. Turun Sanomat käytti SM-yön uutisoinnissaan Jukan yön magiaa ja koko pitkä kuvasarja on ollut nähtävissä myös kisasivuilla.

Keväällä 2012 Jukka oli toipumassa monista operaatioistaan. Olin laittanut hänelle Nuorten Jukolan  kartan ja radat tiedostoina kommentteja varten. Jukka paneutui asiaan aina täydellä tarmollaan ja vaustausviesti oli pitkä. Lumien sulattua viestitin Jukalle, että jos hän haluaa, mennään yhdessä katsomaan Vehmaalle, miltä maasto kartan kanssa näyttää. Jukka vastasi nopeasti, että mennäänkö huomenna. Näin tehtiin. Hänelle mieleinen kuvauspaikkakin tuli valittua, mutta se jäi käyttämättä, kun syttynyt innostus tarkkuussuunnistukseen vei hänet samanaikaiseen, kaksipäiväiseen kisaan muualle.

Nuorten Jukolan jälkeen sain häneltä condes-tiedoston merkillä; saa käyttää Oravatonnissa. Se sisälsi suunniteltuna H21-sarjalle sopivan  valmiin radan Nuorten Jukolan kartalla.

Jukka oli valmis toimimaan lyhyelläkin varoitusajalla, kun olin pulassa. Perjantai-illan myöhäinen puhelinsoitto kertoi, että sunnuntaina puolilta päivän on ainoa mahdollisuus tehdä Nuorten Jukolan suojelijan Jarkko Niemisen videohaastattelu; olin matkoilla. Soitto Jukalle ja hän oli heti valmis:" Kerro mitä teen, mä hoidan koko homman". Homma hoitui ja kylkiäisenä syntyi Jarkon haastattelu Turun Sanomiin kuvan kera.

Jukka tunsi ja tiesi arvokilpailujen ratamestari- ja valvojatekemiseni varmaan paremmin kuin minä itse. Tiedän, että hänellä oli osuutensa, että sain vastaanottaa vuoden ratamestari 2012-pokaalin Vuokatissa marraskuun lopulla. Olen siitä hänelle ikuisesti kiitollinen.

Ilmaistessani osanottoni Anitta-vaimolle, perheelle ja läheisille, Anitta vastasi:"tiedän, että olit Jukalle tärkeä. Usein hän sinusta puhuessaan käytti sanoja "minun suunnistusisäni".

Siksi merkitsen hiljentyen

Jukan muistolle

Jamo