Tervehdyssanat

Arvoisat juhlavieraat, hyvät suunnistuksen ystävät!

Monille on tuttu Tahko Pihkalan toteamus: "On ihme, ettei suunnistusta lasketa synniksi, vaikka se on niin mukavaa."

Muita määritteitä: Suunnistus on elämäntapalaji - liikunnallinen nautinto, josta ei voi luopua.
Suunnistaja ikääntyy, mutta ei koe itseään vanhaksi - eikä tule vanhaksi.
Suunnistus on vahvan kunnon ja kehittyneiden aivojen yhteistoimintaa.
Luonto on liikuntasaleista suurin ja kaunein.
Suunnistuksessa on voittoakin tärkeämpi luonnossa liikkumisen ja jokaisen rastin löytämisen tuoma mielihyvä.

Varmasti kukaan ei enää ihmettele, miksi Mynämäessä 50-vuotta sitten perustettiin suunnistuksen erikoisseura MYNÄMÄEN SUUNNISTAJAT-52, lajin ensimmäinen erikoisseura Varsinais-Suomessa.

Jotta seura voi toimia, siihen tarvitaan tietyt toimintaedellytykset. Seuramme kotikunta on Mynämäki, mutta toiminta-alue kattaa myös Nousiaisten, Maskun ja Mietoisten alueet. Mynämäki on vahva liikuntakunta. Täällä on 22 rekisteröityä urheiluseuraa -hipoo varmasti jotakin ennätystä. Meillä on hyvät ja monipuoliset liikuntapaikat .- Kunnassa on ollut fiksuja päättäjiä ja -- virkamiehiä --- ja on tietysti vieläkin. Meillä on oivallettu, että on parempi hoitaa terveyttä kuin sairautta. Liikuntaa harrastamalla tämä onnistuu parhaiten. Liikkujilla on täällä erinomaiset valinnan mahdollisuudet valita itselleen parhaiten sopiva laji.

Vaikka toimijoita on paljon, niin seurat työskentelevät sulassa sovussa - joskus esiin pistävä kateus on ollut vain piristävä voima.

Kunta on taloudellisestikin ollut vahva taustatukija liikuntajärjestöilleen. Ainoa, mistä me suunnistajat olemme joutuneet joskus enemmän keskustelemaan, on ollut suunnistuksen karttaraha, suunnistajien liikuntapaikkarakentamiseen tarvittava raha.

Moniin muihin liikuntapaikkoihin verrattuna suunnistuskenttien rakentamiseen tarvittava raha on suhteellisen pieni, eikä ylläpitoon, hoitokuluihin tarvita mitään. Ja suunnistajat ovat vielä siitä omituisia, että rakentamisenkin ne hoitavat omintakeisesti, tosin nykyaikana siihen tarvitaan alan ammattiosaajia. - Mutta tässä kenttäasiassakin olemme aina päässeet kunnan kanssa hyvään yhteisymmärrykseen. Siitä me suunnistajat olemme hyvin kiitollisia.

Kiitollisia olemme myös monille muille yhteisöille ja yrityksille, joilta aina tarvittaessa olemme saaneet tukea. Erityisen kiitoksen haluamme osoittaa kaikille maanomistajille, joiden omistamilla alueilla vuosikymmenten ajan olemme saaneet toimia, järjestää kilpailuja ja harjoituksia. Vastapalveluksi me suunnistajat haluamme toimia niin, että luontoarvot tulevat kaikessa toiminnassamme huomioonotetuksi. Tähän tähtäävä kasvatus aloitetaan harrastajiemme keskuudessa jo nuoresta pitäen.

SSL:n varapuheenjohtaja ehdotti viimeksi ilmestyneen Suunnistaja-lehden pääkirjoituspalstalla, että varsinkin pienemmät seurat keskittäisivät rajallisen työpanoksensa suurimmalla teholla mieluummin yhteen toiminta-alueeseen, jonka ne parhaiten osaavat. Täten voitaisiin parhaiten toimia suunnistusurheilun hyväksi.

Tämä ajatus on jo toteutunut MS-52 kohdalla.

Seuramme lähes koko olemassaolon ajan toiminnan pääpaino on kohdistunut nuorisotoimintaan. Se on aina ollut ehdottomasti paras osaamisalueemme. Se on tuottanut myös tulosta. Muutamia esimerkkejä: Seuramme kasvateista Eija Koskivaara, Vesa Mäkipää, Mikko Heikelä, Johanna Seppinen ovat urallaan yltäneet yhteensä 15 MM-tason mitaliin. Vuonna 1999 nuorten MM-kisoissa Suomi oli viidellä mitalillaan kisojen ylivoimaisesti paras maa - näistä mitaleista kolme tuli Mikon ja Johannan tuomana Mynämäkeen - mikähän oli kisojen paras suunnistuskunta? Toisena eräänlaisena täyden potin vuotena voin mainita vuoden 1991, jolloin Eija valittiin Suomen parhaaksi suunnistajaksi, Vesa parhaaksi hiihtosuunnistajaksi ja vielä Vesan isä Olli vuoden suunnistusvalmentajaksi. Tänä vuonna nuoremme ovat Varsinais-Suomen, ehkä maamme vahvimman suunnistusalueen, Nuori Suunta pistetilastossa ykköspaikalla.

Ehkä parhain saavutuksemme nuorisotoiminnan saralla on kuitenkin se, että vuosi vuoden jälkeen olemme onnistuneet keräämään keväisiin suunnistuskouluihimme 50-70 päisen innokkaan nuorisojoukon opiskelemaan suunnistuksen alkeita. Koulutuksessamme olemme korostaneet, että kilpailumenestys ei ole ainoa tavoite, tärkeintä on olla mukana mukavassa kaverijoukossa reippaan ja terveellisen harrastuksen parissa - uskon, että silloin lasten vanhemmatkin voivat olla turvallisella mielellä

Pienten maaseutuseurojen pienenä "vitsauksena" on kautta aikain ollut se, että kun joku kasvateista kohoaa ns. huipputasolle, niin joku suurempi seura heidät sitten ennen pitkää nielaisee joukkoonsa. Tämä johtuu paljolti siitä, että vaikka suunnistus onkin yksilöurheilua se on kuitenkin viestisuunnistuksen ansiosta myös kiehtovaa joukkueurheilua. Pienet seurat eivät kykene huippujoukkueita kokoamaan. Koska meilläkään voimavarat eivät riittäneet huippu-urheilun pyörittämiseen, niin tehtävä siirrettiin nelisen vuotta sitten "farmiseuralle", MS Parmalle, joka perustettiin yhdessä Liedon Parman kanssa. MS Parmaa edustavat lähinnä kummankin perusseuran miesten pääsarjan suunnistajat. He kuuluvat kuitenkin edelleen perusseurojensa aktiivisesti toimivaan jäsenistöön. Uusi edustusseuramme ei syntynyt eikä toimi rahan voimalla. Voimakkain koossapitävä tekijä on rennosti yhdessä viihtyvä ja tosissaan harjoitteleva kaveriporukka. Menestystäkin on tullut. Näytöt riittävät nostamaan sen maailman viestiseurojen valioluokkaan. Tämän vuoden ehkä paras saavutus oli SM-viestihopea.

Kuten tiedämme, kukoistavan seuratoiminnan avain on riittävä määrä innostuneita ja motivoituneita toiminnan vetäjiä- ja niiden puute suurin rajoite. Meillä Myssissä näitä suunnistusurheilulle vannoutuneita valioyksilöitä, persoonallisuuksia on riittänyt. Teidän työpanokseenne - arvoisat seuratoimintamme vetäjät - koko seuramme olemassaolo on perustunut ja perustuu edelleen. Tässäkin yhteydessä teille kaikille siitä parhaat kiitokset.

50-vuotta on suhteellisen pitkä aika. Mikään ei kuitenkaan viittaa siihen, että MS-52 olisi vanha tai vanhentunut. Päinvastoin! Odotamme innolla uuden suunnistuskauden alkua, uutta kevättä. Silloin taas kirmaisemme innolla metsään, kuin vasikat ennen vanhaan laitumelle.