Juhlapuhe

Juhlivan seuran herra puheenjohtaja,
Arvoisat kutsuvieraat,
Hyvä suunnistusväki,

Muutama viikko sitten julkaistu suuri liikuntatutkimus osoittaa, että liikunta on entisestään kasvattanut osuuttaan kansalaisten suurimpana harrastusmuotona. Tutkimus kertoo vaikuttavia lukuja.
- Joka kymmenes suomalainen - yli 500 000 - on palkatta ja omalla vapaa-ajallaan mukana liikunnan ja urheilun vapaaehtoistyössä
- Ensisijainen vapaaehtoistyön kohde on nuorisotoiminta
- 40 prosenttia lapsista ja nuorista (430 000) harrastaa urheiluseuroissa ja lähes joka toinen, joka ei harrasta seurassa, haluaisi tulla mukaan.
- Joka kymmenes aikuinen (lähes 400 000) liikkuu urheiluseuroissa - ja lisäksi kampanjat liikuttavat satoja tuhansia kansalaisia
- Suurin osa suomalaisista (78 prosenttia) sanoo pitävänsä suomalaisten urheilijoiden kansainvälistä menestystä melko tai ehdottoman tärkeänä
Yhteensä liikunnan ja urheilun kansalaistoimintaan osallistuu yli miljoona suomalaista lasta, nuorta, aikuista ja ikääntyvää ihmistä

Liikunnan tärkeys ja asema kansalaisten elämässä ei ikävä kyllä näy valtiovallan toimenpiteissä. Liikunnan osuus veikkausvoittovaroista on jatkuvasti supistunut. Pitkään asetuksen mukaan liikunnan osuus oli 36%, mutta tätä ei olla noudatettu kymmeneen vuoteen, vaan jokavuotisilla budjettilaeilla osuus on pudonnut noin 20 prosenttiin. Liikuntaväki uskoi, että jonkinlaista parannusta tilanteeseen vihdoinkin saadaan, kun eduskunta hyväksyi arpajaislain, jolla veikkausvoittovarojen jako määriteltiin. Sen mukaan liikunnan osuuden tulee olla 25% ja liikuntaväki yhdessä taiteen, tieteiden ja nuorisotoiminnan edustajien kanssa oli erittäin tyytyväinen, että asema oli turvattu lain voimalla. Ikävä kyllä tunnemme itsemme petetyiksi ja lainsuojattomiksi, koska hallitus on esittänyt lain voimaan tulon lykkäämistä "väliaikaisesti" budjettikäsittelyissään. On järkyttävää havaita, että lakikaan ei takaa mitään. Yhteiskunnallisessa keskustelussa on viime aikoina korostettu hyvää hallintokäytäntöä. Hyvän hallintokäytännön mukaista toki olisi se, että liikuntamäärärahojen jaossa noudatettaisiin eduskunnan säätämää lakia.

Voimme olla myös tyytyväisiä suunnistuksen suuressa liikuntatutkimuksessa saamiin tuloksiin. 45.000 aikuista harrastaa suunnistusta ja määrä on kasvanut 9000 harrastajalla neljässä vuodessa. Tulevaisuuden kannalta iloisinta on se, että tutkimuksen mukaan runsas 15.000 nuorta harrastaa lajiamme, mikä on lähes puolet enemmän kuin edellisessä tutkimuksessa. Mikä saa ihmiset kerääntymään lajimme pariin?

Tärkein vastaus kysymykseen on varmasti se, että laji perustuu vahvoihin perusarvoihin. Yhteiskunnassa on viime vuosina käyty laajaa keskustelua urheilun arvoista ja eettisistä arvoista. Siihen on todella ollut myös syytä tarkastellen vain parin viime viikon lööppejä mm. outoine verenkuvineen, autosta löytyneine doping-aineineen ja sopupelioikeudenkäynteineen. Monissa lajeissa esitetään julistuksen omaisesti omaa arvoperustaa. Useassa lajissa mukana olleena uskallan kuitenkin väittää, että suunnistuksessa nämä asiat eivät ole julistuksen tai juhlapuheiden tasolla, vaan suunnistuksessa eletään joka päivä näiden arvojen mukaisesti. Suunnistuksen tärkeimmät elementit, perhekeskeisyys ja luontoarvot tulevat jatkossakin olemaan se kivijalka, jonka varaan lajimme rakentuu. Lajin tulevaisuuden kannalta tämä kivijalka vain vahvistuu, koska näiden arvojen merkitys urheilussa entisestään kasvaa.

Suunnistuksen rahoituspohja on ikävä kyllä erittäin kapea ja tiukka. Lajia ei pidetä "mediaseksikkäänä" urheiluna, joten ulkopuolisen rahoituksen osuus on hyvin pieni. Lajin rahoitus tuleekin valtaosin suunnistuksen harrastajilta. Suomen Suunnistusliitolla on ollut myös omat taloudelliset ongelmansa, joka väistämättä aiheuttaa toimintojen sopeuttamista käytettävissä oleviin resursseihin. Taloudellisia paineita vielä huikeasti lisää Kansainvälisen Suunnistusliiton tekemät päätökset, jossa MM-kilpailuja ja muita kansainvälisiä kilpailuja eri suunnistusmuodoissa lisätään. Näissä olosuhteissa Suunnistusliiton on ollut pakko tarkistaa ja täsmentää omaa strategiaansa seuraaville kolmelle vuodelle. Liittovaltuusto tekee päätöksen strategiasta tämän kuun 23. päivä. Esitys sisältää kipeitäkin ratkaisumalleja tällä hetkellä suunnistusväen piirissä käydään asiasta laajaa keskustelua.

Strategiaesityksessä on kirjattu mittava määrä toimenpiteitä huippusuunnistuksen, nuorisotoiminnan, harrastesuunnistuksen ja kilpailutoiminnan kehittämiseksi. Rajallisten resurssien vuoksi kesäsuunnistuksen osuutta esitetään lisättäväksi hiihtosuunnistuksen kustannuksella. Pyöräsuunnistuksen kehittymistä seurataan myös mielenkiinnolla ja siihen osoitetaan jonkin verran lisävaroja. Tähän asti liitto ei ole pystynyt rahoittamaan toimintaa kuin minimaalisesti. Nuorisotoimintaan esitetään myös lisäresursseja ja kehitteillä on useita uusia toimintamuotoja monipuolisen nuorisotoiminnan saamiseksi entistä mielenkiintoisemmaksi. Harrastesuunnistus, erityisesti kuntorastit, on seurojen merkittävä tulolähde ja sellaisena se pysyy myös jatkossa. Liitto ei hae taloudellista tuottoa harrastesuunnistuksesta, vaan pyrkii tukemaan seuroja tällä toimialalla.

Seurojen järjestämä kilpailutoiminta on suunnistuksen selkäranka tarjoten korkeatasoista toimintaa kaiken ikäisille ja kaiken tasoisille harrastajille. Strategisissa linjauksissa esitetään lukuisa määrä uudistuksia ja täsmennyksiä, jotta kilpailutoiminnan elinvoimaisuus säilyy. Kansallisten kilpailujen ajallista kestoa tiivistetään, profiilikilpailujen asemaa tuetaan, pienten kilpailujen järjestelyjä tuetaan suuntaamalla niihin enemmän karttarahaa. Liiton kilpailutoiminnan ykköstuotteena Fin5 rastiviikkoa kehitetään edelleen ja toiseksi ykköstuotteeksi kehitetään huippuliigaa. Lapsille suunnitellaan kansallisissa kilpailuissa toteutettava, vaihtoehtoisia valintoja tarjoava toimintamalli ja nuorille tarjotaan kansallisissa kilpailuissa enemmän ratavaihtoehtoja.

Liiton strategisissa linjauksissa on otettu kantaa myös resursseihin. Seuroilta ja suunnistajilta kerättävät maksut aiotaan pitää nykyisellä tasolla ja tarvittavat lisäresurssit on tavoitteena kerätä ulkopuolisesta rahoituksesta, yhteistyökumppaneilta. Se, miten tässä onnistutaan, määrittelee viime kädessä, miten resursseja tullaan suuntaamaan ja käyttämään seuraavan kolmen vuoden aikana.

Suomen Suunnistusliitolla ei ole kunnon tulevaisuutta, elleivät sen runsas 400 jäsenseuraa säily elinvoimaisina. Liitto on seurojen omistama ja niiden toimintaa tukeva palveluyksikkö ja sen suunnitelmissa ja linjauksissa täytyy aina ottaa huomioon päätösten vaikutus seuratoimintaan. Vain seurojen laadukkaalla toiminnalla lajin halutut tulokset pystytään saavuttamaan. Varsinais-Suomi on suunnistuksen historiassa ja tulevaisuudessa todellinen lajin kehto. Maakunnan ja koko Suomen voimakkaiden seurojen joukossa Mynämäen Suunnistajat -52 on näytellyt erittäin merkittävää roolia, mikä selviää hyvin seuran historiikkiin tutustumalla.

Ensimmäinen suunnistuskipinä iskettiin mynämäkeläispoikiin jo ennen sotia suojeluskunnan poikaosastossa. Mutta kun Antti Laaksonen vuonna 1945 uskaltautui piirin mestaruuskilpailuihin ihan omia aikojaan ja vielä voitti siellä, oli tuli syttynyt ja aluksi toiminta järjestettiin Mynämäen Iskun riveissä. Oman seuran perustamisen tarve kuitenkin kasvoi ja 29. tammikuuta 1952 syntyi Mynämäen Suunnistajat -52 ja seura liittyi Suomen Suunnistamisliittoon ja Suomen Hiihtoliittoon.

Mynämäen Suunnistajat -52 on toimintansa aikana ollut todellinen täyden palvelun talo. Seura on toiminut kaikilla lajin sektoreilla menestyksellisesti. Huippusuunnistuksessa näkyvimpinä ovat olleet Eija Koskivaaran ja Vesa Mäkipään kasvattaminen ja molempien ura huipentui myöhemmässä vaiheessa MM-mitaleihin. Molempien uran kehitys alkoi seura suunnistuskouluissa ja leireillä. Historiikin mukaan "Eija Koskivaara karkasi kotoaan Mynämäen Korvensuusta 1975 päästäkseen mukaan toimintaan". Menestyminen on ollut seuralle tärkeää ja niinpä jäseniä kannustettiin paitsi harjoittelemaan myös järjestämään elämäänsä muutenkin kisojen mukaan. Mm. kevään -64 vuosikokouksessa Antti Keskitalolle annettiin määräys järjestää sikojen porsimiset niin, etteivät ne toistamiseen estä hänen osallistumistaan Tiomilaviestiin.

Seura on toteuttanut myös laajaa nuorisotoimintaa historiansa aikana. Toiminnalla on tietysti ollut omat aaltoliikkeensä, mutta tällä hetkellä nuorisotoiminta on jälleen nousussa ja ehdotonta alueensa eliittiä.

Lopuksi haluaisin vielä korostaa Mynämäen Suunnistajien erityisasemaa tapahtumien järjestäjänä. Seura on järjestänyt huiman määrän arvokilpailuja, mm. lukuisia SM-kilpailuja ja Nuorten Jukolan. Erityisen ansiokasta on Oravatonnin pitkä perinne alkaen vuodesta 1986. Oravatonni on maamme suurin yksipäiväinen nuorisosuunnistustapahtuma henkilökohtaisissa sarjoissa ja se on vakiinnuttanut osallistujamääränsä lähes 1.500 kilpailijaan. Suomen suunnistusväki on tottunut siihen, että seuran järjestelyvastuu on samalla laadun tae. Siitä on myös osoituksena, että useat seuran toimihenkilöt ovat hyvin keskeisissä asemissa liiton toimielimissä ja kansainvälisen Suunnistusliiton organisaatiossa.